Tämä tietopaketti kattaa sosiaaliturvaan, verotukseen, työoikeuteen ja maahanmuuttoon liittyvät asiat etätyön yhteydessä Euroopan unionissa (EU), jossa työnantaja on rekisteröitynyt yhteen EU-maahan ja työntekijä tekee työn toisessa EU-maassa tietotekniikkaa käyttäen.
Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) mukaan ”Etätyö on työn organisointimuoto, jossa työtä tehdään tavallisen työpaikan ulkopuolella, yleensä työnantajan tiloissa tieto- ja viestintäteknologiaa (ICT) käyttäen. Etätyölle tyypillisiä piirteitä ovat tietokoneen ja tietoliikenteen käyttö tavanomaisen työpaikan vaihtamiseen, työntekijän työskentelytiheys työnantajan tilojen ulkopuolella sekä etätyöskentelypaikkojen määrä (liikkuvuus).[1]
Tämä tietopaketti kattaa asiat, jotka liittyvät työntekijöihin, joiden työnantajat ovat rekisteröityneet yhteen EU-maahan mutta työskentelevät etänä toisesta EU-maasta. EU:n ulkopuolelta tulevaa etätyötä ei oteta huomioon tässä yhteydessä.
Työkommenukselle lähetetyllä työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, jonka työnantaja lähettää tilapäisesti suorittamaan palvelua toiseen EU:n jäsenvaltioon palvelusopimuksen taikka yrityksen sisäisen komennuksen puitteissa tai henkilöstövuokrausyrityksen välityksellä. [2] Lähetetty työntekijä ei ole etätyöntekijä, koska syy siihen, miksi hän lopettaa työskentelyn siinä jäsenvaltiossa, jossa työnantajan sääntömääräinen kotipaikka tai toimipaikka on, on se, että hänet “lähetetään” ulkomaille suorittamaan tiettyä projektia tai tehtävää.
Toisin kuin lähetetty työntekijä, etätyöntekijä jatkaa työskentelyä täysimääräisesti työnantajan palveluksessa, mutta tekee työnsä etänä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hänen työnantajansa sijaitsee, yleensä henkilökohtaisen mukavuuden vuoksi.
[1] Etätyö | Euroopan elin – ja työolojen kehittämissäätiö ( europa.eu ).
[2] Lähetetyt työntekijät – Työllisyys, sosiaaliasiat ja osallisuus – Euroopan komissio ( europa . eu ) .
Yleissääntönä on, että työntekijä, joka työskentelee useissa jäsenvaltioissa, mutta harjoittaa “merkittävän osan” ammattitoiminnastaan asuinmaassaan, kuuluu asuinmaansa sosiaaliturvaan.[1].
Määritellyt tekijät työntekijän toiminnan “merkittävän osan” määrittämiseksi sisältävät vähintään 25 % työntekijän työajasta ja/tai tuloista kohtuullisen ajanjakson aikana. [2] Tämä kynnys on asetettu EU:n lainsäädännössä ja sitä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa, jotka voivat soveltaa tätä arviointia, vaikkakaan ei täysin yhdenmukaisesti. Erityisesti:
Jos työntekijä esimerkiksi suorittaa “merkittävän osan” (eli vähintään 25 prosenttia) ammatillisesta toiminnastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa hänen työnantajansa kotipaikka tai toimipaikka on, mutta tekee myös etätyötä yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa loput 75 prosenttia ajasta, työntekijä kuuluu edelleen työnantajajäsenvaltion sosiaaliturvaan.
Jos työntekijä kuitenkin yleensä suorittaa “merkittävän osan” työstään siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, ja vain satunnaisesti tekee etätyötä siinä jäsenvaltiossa, johon hänen työnantajansa on sijoittunut, työntekijä kuuluu sen jäsenvaltion sosiaaliturvaan, jossa hän asuu.
Esimerkiksi jos henkilö työskentelee Espanjassa ja työskentelee etätyönä alle 25 % ajasta Portugalissa, hän kuuluu edelleen Espanjan sosiaaliturvan piiriin. Jos 60 prosenttia työntekijän ammatillisesta toiminnasta kuitenkin tapahtuu Portugalissa, sovelletaan Portugalin sosiaaliturvajärjestelmää.
[1] Asetuksen (EY) N:o 883/2004 13 artiklan 1 kohdan a alakohta.
[2] Asetuksen (EY) N:o 987/2009 14 artiklan 8 kohta. Arviointi suoritetaan ennakoivasti seuraavien 12 kuukauden perusteella (asetus (EY) N:o 987/2009, 14 artiklan 10 kohta).
Ei, yllä kuvattujen sääntöjen mukaan etätyöntekijään voidaan tiettynä ajankohtana soveltaa vain yhden jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä. Etätyöntekijä ei voi olla kahden eri jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön alainen.
Riippuu olosuhteista. A1-todistusta ei vaadita lyhyisiin etätyöjaksoihin. Eurooppalainen sairaanhoitokortti ( EHIC ) riittää. Jos etätyö kuitenkin muuttuu säännölliseksi ja edustaa huomattavaa määrää päiviä vuodessa, työnantajan/työntekijän on haettava A1-todistusta.
Euroopan komissio on toteuttanut useita toimenpiteitä helpottaakseen sosiaaliturvajärjestelmän tehokkaampaa digitaalista koordinointia.
Ei vielä. EU:n tulevan digitaalisen identiteetin käyttöönoton myötä asiakirjoista, kuten eurooppalaisesta sairaanhoitokortista (EHIC), voidaan kuitenkin odottaa ilmestyvän digitaalisia versioita.
Jos etätyöntekijä viettää yli 25 prosenttia ajastaan muussa jäsenvaltiossa kuin työskentelymaassa, sovelletaan sen maan sosiaaliturvalakia, jossa hän viettää tämän ajan.
Kyllä, jos työntekijä kuuluu ulkomaiseen sosiaaliturvaan (eli häneen sovelletaan muun jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä kuin siinä, jossa työnantaja on rekisteröity/oleskelee), työnantajan pitää rekisteröityä kyseiseen jäsenvaltioon ja maksaa siellä sosiaaliturvamaksuja.
Kyllä, uusi monenvälinen puitesopimus kansainvälisestä etätyöstä (“puitesopimus“) on ollut voimassa heinäkuusta 2023 lähtien [1]. Sopimusmaat on lueteltu tässä. [2] Puitesopimus kattaa ETA-maat ja Sveitsin.
[1] Puitesopimus asetuksen (EY) N:o 883/2004 16 artiklan 1 kohdan soveltamisesta tavanomaisessa kansainvälisessä etätyössä.
[2] Allekirjoittajavaltiot helmikuussa 2024: Itävalta, Belgia, Kroatia, Tšekki, Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Liechtenstein, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Norja, Puola, Portugali, Slovenia, Slovakia, Espanja, Ruotsi ja Sveitsi.
Puitesopimus koskee työntekijöitä kansainvälisesti, ts. niitä, jotka työskentelevät yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevan työnantajan palveluksessa, mutta asuvat ja työskentelevät toisessa jäsenvaltiossa, edellyttäen, että tietyt ehdot täyttyvät. Molempien jäsenvaltioiden on allekirjoitettava puitesopimus.
Puitesopimus mahdollistaa etätyöntekijöiden sosiaaliturvavakuutuksen työnantajan maassa, mikäli työnantajan ja työntekijän/etätyöntekijän suostumus on saatu. Tämä vaihtoehto on työntekijöiden käytettävissä, jotka viettävät yli 25 prosenttia mutta alle 50 prosenttia työajastaan asuinjäsenvaltiossa, mutta viettävät suurimman osan työajastaan siinä jäsenvaltiossa, johon työnantaja on rekisteröitynyt.
Pohjimmiltaan puitesopimus tekee poikkeuksen normaaleihin koordinointisääntöihin, joiden mukaan etätyöntekijät (ja heidän työnantajansa) ovat työntekijän asuinmaan sosiaaliturvajärjestelmän alaisia edellyttäen, että työntekijä suorittaa “merkittävän osan” ammattitoiminnasta (eli vähintään 25 % työajastaan tai tuloistaan) kyseisessä maassa. Tämän säännön ansiosta etätyöntekijät voivat pidentää asuinmaassaan vietettyä aikaa ilman, että toisen jäsenvaltion työnantaja velvoitetaan maksamaan sosiaaliturvamaksuja kyseisessä maassa.
Etätyöntekijällä on oikeus sosiaaliturvaan vain siinä jäsenvaltiossa, johon hänen työnantajansa on rekisteröinyt, eikä siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, kuten puitesopimuksessa määrätään, jos tietyt ehdot täyttyvät. Nämä ehdot, jotka ovat kumulatiivisia, ovat seuraavat:
Huomioithan, että puitesopimus koskee vain “etätyöntekijöitä”: työntekijöiden tulee pysyä työssään yhteydessä työnantajan työympäristöön digitaalisen yhteyden (IT-yhteyden) kautta. Puitesopimus ei rajoitu etätyöskentelyyn kotoa; työ voidaan suorittaa missä tahansa asuinmaassa, mikäli käytössä on digitaalinen yhteys.
Jos edellä mainitut ehdot täyttyvät, työnantajan/työntekijän on haettava A1-todistusta , joka toimii todisteena siitä, että työnantajajäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan. A1-todistusta koskeva hakemus jätetään siinä jäsenvaltiossa, johon työnantaja on sijoittunut.
Puitesopimus on voimassa 1.7.2023 alkaen. Ennen 1.7.2024 jätetyt A1-todistusta koskevat hakemukset voivat olla taannehtivia vain 1.7. 2023 asti (tai päivään, jolloin sopimusvaltio allekirjoitti puitesopimuksen, jos tämä oli 1. 7. 2023 jälkeen), edellyttäen, että sosiaaliturvamaksut on maksettu siinä jäsenvaltiossa, johon työnantaja on sijoittunut. Tämän siirtymäkauden jälkeen (1.7.2024 päättyvä vuosi) A1-todistushakemus voi olla takautuvasti voimassa vain kolme kuukautta.
Tuloverotusta ei säännellä EU-tasolla. Etätyöntekijöihin (eli etätyöntekijöihin tai lähetettyihin työntekijöihin) sovellettavat tuloverosäännöt sisältyvät jäsenvaltioiden kahdenvälisiin sopimuksiin.
Jotkut maat asettavat tuloille veroilmoitusvelvollisuuden, vaikka veroja ei maksettaisikaan. Jokainen kahdenvälinen sopimus sisältää erityisiä tietoja siitä, mitä on raportoitava. Pääsääntöisesti etätyöntekijän maailmanlaajuiset tulot (mukaan lukien muussa kuin asuinmaassa ansaitut tulot) on ilmoitettava.
Pääsääntöisesti ei, koska tässä tapauksessa asuinmaa ja työskentelymaaovat samat.
Etätyöntekijöihin sovelletaan sen jäsenvaltion työlainsäädäntöä, johon työnantaja on rekisteröitynyt. Tyypillisesti työnantajan ja työntekijän välinen työsopimus vahvistaa tämän.
Ei, etätyöntekijät voivat olla vain yhden jäsenvaltion työlainsäädännön alaisia kerrallaan.
Ei, lähetetyn työntekijän ilmoitus vaaditaan vain tilanteissa, joissa työnantaja lähettää työntekijän ulkomaille suorittamaan tiettyä edellä kuvattua tehtävää.
Kolmen kuukauden asuttuaan toisessa jäsenvaltiossa useimmissa jäsenvaltioissa henkilön on rekisteröidyttävä paikallisviranomaisiin. Lisää maakohtaisia tietoja löydät täältä.
Kyllä. Tällaisessa tapauksessa EU-perheenjäsenen (eli etätyöntekijän) tulee rekisteröityä vastaanottavaan jäsenvaltioon saadakseen oleskeluluvan siellä myös asuvan EU-kansalaisen perheenjäsenenä. EU-perheenjäsenen rekisteröinti yli kolmen kuukauden oleskelun ajaksi on pakollista.
EU-kansalaisten perheenjäsenillä, jotka ovat EU:n kansalaisia, on samat oikeudet kuin EU:n kansalaisilla, jos he asuvat EU:n kansalaisen kanssa samassa jäsenvaltiossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että perheenjäsenille, jotka ovat EU:n kansalaisia, ei sovelleta työlupamuodollisuuksia, jos he asuvat samassa jäsenvaltiossa kuin heidän EU-perheenjäsenensä.
Jos perheenjäsen , joka on EU:n kansalainen, kuitenkin päättää tehdä etätyötä toisessa jäsenvaltiossa (eli ilman EU-perheenjäsentä), hänen oleskeluoikeutensa ei enää liity hänen asemaansa EU-kansalaisen perheenjäsenenä. Tässä tapauksessa vastaus yllä esitettyyn kysymykseen on “ei”: jos EU-kansalaisen perheenjäsen, joka on EU:n kansalainen, työskentelee etänä yli kolme kuukautta toisessa jäsenvaltiossa ilman EU-perheenjäsentä, hänen on haettava työ-/oleskelulupaa vastaanottavasta jäsenvaltiosta.
